sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Expat elämää osa 1-Growing up in Thailand


Heippa vaan. En tiedä olenko maininnut, tai jos olen niin ohimennen vain, mutta osa ainakin teistä tietää jos seuraatte äitini Päivin blogia. Sillä he asuvat Puolassa ja ovat elänneet expat elämää jo vuodesta 95, kuten minäkin elin.
Ajattelin jakaa kanssanne ajatuksia siitä millaista oli asua nuoruutensa ulkomailla. Ja vielä useammassa maassa.

Parhaimmat muistot ulkomailta(vaikka koko elämä on ollut yhtä seikkailua ja muistoja on hurjasti)niin parhaimmat muistot ovat lukioajoiltani. Lukion olen käynyt Thaimaassa. Nämä vuodet ovat ehkä siksi tärkeitä kun olen ollut jo lähellä "aikuisikää" ja elämän ymmärrys on ollut jo paljon laajempi. Asuimme Thaimaassa kahteen otteeseen ja edelliset vuodet olivat ala-aste ja ylä-aste ajoilta.
Jo näistä lauseista osaatte varmasti päätellä, että suomi ei ole se minun vahvempi kieli, vaan englanti, sillä olen käynyt kaikki koulut englanniksi. Koulut ovat aina olleet "amerikkalaisia", mutta kansainvälisyys on ollut isoa. Parhaat ystäväni olivat kaikki erimaalaisia ja kielisiä, mutta meitä yhdisti se, että olimme expatteja.

Kouluni oli ihana. Pieni verrattuna aikasempiin kouluhin, mutta ihana. Yksityiskoulussa(huomatkaa koulupuvut)koulunkäynti voi ajoittain olla tiukkaa ja ankaraa, mutta jos sääntöjä noudatetaan, täynnä elämyksiä. Näissä kouluissa ei kannattanut pelleillä, sillä koulusta erottaminen oli se ankarin rangaistus. Muutamia poikia aina silloin tällöin erotettiin.
Kouluni sijaitsi viihtyisällä asuinalueella golfkentän keskellä. Myös me asuimme tällä alueella ihan koulun vieressä. Koulun läheisyys oli mukava muutos, sillä esimerkiksi Malesiassa asuessa, ja myös Indonesiassakin, jouduimme matkustamaan koulubussilla pitkän matkan joka päivä. Bangokissa odotimme koulubussia talon edessä aamuhämärässä jo ennen kello kuutta.

Kotimme oli noin puolen tunnin automatkan päässä Pattayalta. Monet koulukavereistani asuivat Pattayalla. Viikonloppuisin vietin aikaa ystävieni kanssa rannalla, suurissa ostoskeskuksissa tai tanssimme mahtavissa klubeissa. "Paikallisina" oli helppo erottua turisteista. Ja meillä oli ihan omat menot ja puuhat.

Kansainvälisenkoulun mukana tulee suuret urheilutapahtumat ja matkustelu. Luokkaretket tehdään toiseen maahan ja urheiluturnaukset käydään muiden kansainvälisten koulujen kesken.
Meidän luokka matkusti kolmena vuotena Pohjois-Thaimaaseen joka oli joka vuosi yksi lempi retkistäni. Matkustimme junalla yön yli pohjoiseen ja yövyimme viidakon keskellä bungalowissa. Näihin matkoihin kuului myös pitkät vaellysretket viidakoissa ja patikoiminen vesiputousten luo.

Näihin Aasian vuosiin kuului kyllä myös monia eksoottisia hetkiä.
Pienenä minulla oli tapana raahata katukoirien pentuja meille kotiin siinä toivossa, että saisin pitää kaikki nämä suloiset karvapallot. Pettymyksiähän siinä tuli kun äiti käski minun palauttaa pennut. Yhden pennun saimme pitää.
Kohtasimme myös käärmeitä lähes viikoittain. Kerran kobra yritti luikerrella terassin ovesta sisään kun päästin Tipsun ulos. Tipsu ei huomannut käärmettä vaan reippaasti loikkasi sen yli pihalle. Paniikissa paiskasimme oven kiinni. Nyt oli pelastettava Tipsu.
Veljeni Aleksi juoksi etuovesta ulos ja minä hyppäsin ikkunan kautta pihalle. Nappasin Tipsun ja heivasin Tipsun veljelleni aidan yli jolloin olin vapaa hätistelemään käärmeen pois. Jos käärmeitä löytyi piha-alueelta usein kutsuimme vartijat viemään ne pois. Koskaan ei vahinkoja sattunut ja aika tyynesti näihinkin tilanteisiin osasimme jo suhtautua.
Bangkokissa asuessamme(keskellä kaupunkia)pääsimme todistamaan suurta ihmettä. Naapurin auton alle oli ujuttautunut suuri käärme, Boa. Viereisen talon Burmalaiset työmiehet tulivat auttamaan hädässä ja kiskoivat käärmettä neljän miehen voimin. Koko naapuristo oli kadulla päällistelemässä tätä tapahtumaa. Kun käärme kiskottiin auton alta pois ja rojahti maahan kaikki naiset, lapset syleissään, sinkosivat pakoon huutaen. Burmalaiset nostivat suuren Boan säkkiin ja kantoivat sen pois.
Näitä käärme tarinoita olisi vaikka yllin kyllin, mutta eiköhän nämä kaksi riitä tältä erää.

Eksoottisia tapahtumia tottui näkemään vuosien varrella. Apinat parvekkeella, varaanit tukkimassa kotikatuja ja villisika perheet pihamaalla Malesiassa.

Myös kummalliset ruuat ovat kuuluneet arkeeni. Hyönteiset ovat suurta herkkua: ampiaisentoukat, koppakuoriaiset, toukat ja kaikista eniten heinäsirkat. Näitä nautittiin joko "raakana" tai sitten paahdettuina.

Thaimaa on myös antanut meille kaksi hyvin tärkeää ihmistä. Olen saanut ihanan pikkusiskon Thaimaasta. Kohta 15-vuotias suloinen kaunotar, Matilda liittyi perheeseemme jo ihan pienenä.
Myös kotiapulainen, Puk, oli perheessämme monta vuotta jo Thaimaassa ja myöhemmin matkusti vanhempieni kanssa suomeen. Nyt hän on jo asunut suomessa monta vuotta, löysi mukavan miehen, rakastui ja meni naimisiin.

Muuttaminen maasta toiseen tarkoitti aina, että oli hyvästeltävä ystävät ja nokka kohti uusia seikkailuja. Viimeinen lukiovuoteni oli haikea, sillä tiesimme, että koko ystäväporukka hajoaa ja muutamme kaikki muihin maihin opiskelemaan. Olen vieraillut säännöllisesti Thaimaassa ja tavannut monia ystäviäni siellä. Osa heistä on jäänyt sinne asumaan ja opiskelemaan ja toiset kuten minä, palasivat omaan kotimaahan. 

Kaikesta huolimatta elin,(elimme)ihan normaalia arkea päivittäin. Tottakai se oli hienoa, että elämäni kokemukset tapahtuivat ulkomailla, ja se, että matkustaminen ja kansainvälisyys olivat suuri osa minua, mutta se oli meidän arkea. Myös arki "paratiisissa" oli välillä yhtä takkuista kuin täällä suomessakin.
Olen kiitollinen, että osa elämääni tapahtui siellä. Ja varmasti se on ollut suuri tekijä siinä minkälainen olen tänään.
En kovin usein hehkuta tätä osaa elämästäni. Ja ehkä suurin syy siihen on se, että toisinaan ikävöin sitä. A piece of my heart will always be in Thailand.



Toivottavasti jaksoitte lukea näitä höpinöitäni. Jatko-osia expat-elämästi on tiedossa jossakin välissä.  
Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa sunnuntai-päivää. ♡



14 kommenttia:

  1. Olipa ihana ja mielenkiintoinen postaus, todella mukava lukea erilaisesta arjesta ulkomailla. :) Ihania muistoja varmasti kuvat pullollaan! Mukavaa, että jaoit tämän meille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos Jenni!! ♡
      Muistoja on paljon, ja ihania sellaisia.

      Poista
  2. Kiva ja vähän haikeakin postaus, paljon muistoja tulvahti mieleen ja se huoli mikä minulla oli teini-ikäisen tyttären viipottaessa Pattayan yöelämässä, onneksi kaikki meni hyvin :-))
    XX

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, haikeata se on...
      Nooh tiedät etten ollut mikään huluvili :))))
      ♡♡♡

      Poista
  3. Voi miten kiva postaus - ja todellakin jaksoin lukea - ahmien;) Tiesin kyllä jo Päivin postauksista, että olette Thaimaassakin asuneet ja että ihana Matilda on sieltä syntyisin, mutta jotenkin on jäänyt huomaamatta se, että asuitte siellä kahteen otteeseen. Olen aina ihaillut Päiviä ja ihmetellyt, että miten ihmeessä sen kodin aina saa laitettua uuteen maahan siirryttäessä, mutta kyllä teillä lapsillakin on ollut oma sopeutumisensa - ja omat luopumisensa. Silti varmasti plussan puolella olette ja reilusti - niin ihania muistoja ja kokemuksia!
    Ja kyllä kiitos - lisää odotellaan!
    Oikein mukavaa sunnuntai-iltapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos kovasti! ♡
      Pienenä muutokset eivät olleet niin vaikeita, mutta kun ikää tuli niin olivathan ystävyyssiteetkin jo paljon vahvempia ja niin monia kyyneleitä on vuodatettu ystävien vuoksi. Mutta arki oli sitä ja aina joku oli muuttamassa ja siirtymässä eteenpäin.
      Plussan puolella ollaan kyllä ja reilusti! Aika sanoinkuvaamatontahan se on, mutta hei yritin ;)
      Kiitos sinulle ihanasta kommentista :))

      Poista
  4. Tosi kiva postaus, tätä oli oikein hauska lukea! Iloista sunnuntaita <3

    VastaaPoista
  5. kivan erilainen postaus. Jaksoin hyvin lukea ;)
    huh.. käärmeet ei oo mun juttu joten noi tarinat meni selkäpiissä :D

    Kiitos tästä. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :))
      No on kyllä erilainen, vaikka mietinkin ensin että onko ehkä liiankin, mutta tässä se nyt on :)
      Heheh joo en minäkään välitä käärmeistä...

      Mukavaa viikkoa!! :)

      Poista
  6. Kiitos, olipa mielenkiintoista lukea lapsen näkökulma expat elämämästä. Meillä on kolmas vuosi menossa ja joskus mietimme jos jatkaisimme sittenkin vielä uuteen maahan. Lasten ikävä Suomeen tuntuu välillä kurjalta, vaikka tiedänkin, että viihtyvät loistavasti myös täällä. Ehkä vanhempien syyllisyydentunto ei koskaan häviä, oli sitten kyse mistä asiasta tahansa.. Sekin on kiva juttu, että olet palannut Suomeen, koska joskus mietin haluavatko lapsemme enää isoina edes asua Suomessa. Isommalla ainakin tuntuu jo nyt olevan toinen mielipide, mutta tietysti tähän ei ole olemassa mitään kaavaa vaan me ihmiset olemme jokainen erilaisia mielipiteinemme kaikkinemme. Jatkokertomusta odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos, olen iloinen, että kommentoit.
      Expattina elämä oli kyllä kummalista, sillä siellä kaipasi suomessa olevia rakkaita ja suomessa kaipaa takaisin sinne.
      Hehehe ihmeellistä.
      Voin kuvitella, että vanhemmat miettivät asiaa usein ja tuntevat juuri sitä syyllisyyttä, mitä ei pitäisi edes olla. Kun ajattelee kuinka monet nuoret haaveilevat asuvansa ulkomailla ja itse on elänyt sellaista elämää, eihän siinä voi olla muuta kuin kiitollinen ja onnelinen tietty :)
      Minä tosiaan palasin suomeen. Mutta olen kyllä aina ollut varma, että en tänne välttämättä jää. Kaipuu muualle on edelleen suuri.
      Mutta nyt eletään näin ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan :)

      Poista
  7. Madame Kissankulma ehtikin jo kirjoittaa, mitä minun piti kirjoittaa. Kivaa ja tärkeää kuulla expattilasten kokemuksia. Olemme myös menneet ja tulleet, asuneet milloin missäkin, välillä lyhyitäkin aikoja. Lapsilla kaverit pakon sanelemana vaihtuneet useastikin. Nyt tuntuu, että jo aikuistuvilla lapsillani on leikkikenttänä koko maailma...valmistujaisia, häitä,ristiäisiä, lomamatkoja kavereiden kotimaihin ja kaveritreffejä on ympäri maailmaa. Jännä nähdä asettuvatko he milloinkaan, vai jatkavatko kiertolaisen elämää. Vanhin lapsistamme opiskelee Suomessa, muilla ei tunnu olevan kiirettä palata. Taidan olla ainoa perheestämme, joka haluaisi palata Suomeen. Jään myös jatko-osia odottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tiina, Kiva kun kommentoit :)
      Minulla kyllä eli pelko, että jos en ikinä osaakkaan asettua. Mutta hyvin on täällä suomessa asuttu jo monta vuotta. Vaikka olenkin sitä mieltä että en tänne jää.
      Kyllä sitä koko maailma muuttuu leikkikentäksi kun kaikki ystävät ovat eripuolella maailmaa :D
      Ikävä oli aina sitä maata missä ei ollut ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)
Thank you for your comments! :)