Expat elämää osa 1-Growing up in Thailand

Heippa vaan. En tiedä olenko maininnut, tai jos olen niin ohimennen vain, mutta osa ainakin teistä tietää jos seuraatte äitini Päivin blogia. Sillä he asuvat Puolassa ja ovat elänneet expat elämää jo vuodesta 95, kuten minäkin elin.
Ajattelin jakaa kanssanne ajatuksia siitä millaista oli asua nuoruutensa ulkomailla. Ja vielä useammassa maassa.

Parhaimmat muistot ulkomailta(vaikka koko elämä on ollut yhtä seikkailua ja muistoja on hurjasti)niin parhaimmat muistot ovat lukioajoiltani. Lukion olen käynyt Thaimaassa. Nämä vuodet ovat ehkä siksi tärkeitä kun olen ollut jo lähellä "aikuisikää" ja elämän ymmärrys on ollut jo paljon laajempi. Asuimme Thaimaassa kahteen otteeseen ja edelliset vuodet olivat ala-aste ja ylä-aste ajoilta.
Jo näistä lauseista osaatte varmasti päätellä, että suomi ei ole se minun vahvempi kieli, vaan englanti, sillä olen käynyt kaikki koulut englanniksi. Koulut ovat aina olleet "amerikkalaisia", mutta kansainvälisyys on ollut isoa. Parhaat ystäväni olivat kaikki erimaalaisia ja kielisiä, mutta meitä yhdisti se, että olimme expatteja.

Kouluni oli ihana. Pieni verrattuna aikasempiin kouluhin, mutta ihana. Yksityiskoulussa(huomatkaa koulupuvut)koulunkäynti voi ajoittain olla tiukkaa ja ankaraa, mutta jos sääntöjä noudatetaan, täynnä elämyksiä. Näissä kouluissa ei kannattanut pelleillä, sillä koulusta erottaminen oli se ankarin rangaistus. Muutamia poikia aina silloin tällöin erotettiin.
Kouluni sijaitsi viihtyisällä asuinalueella golfkentän keskellä. Myös me asuimme tällä alueella ihan koulun vieressä. Koulun läheisyys oli mukava muutos, sillä esimerkiksi Malesiassa asuessa, ja myös Indonesiassakin, jouduimme matkustamaan koulubussilla pitkän matkan joka päivä. Bangokissa odotimme koulubussia talon edessä aamuhämärässä jo ennen kello kuutta.

Kotimme oli noin puolen tunnin automatkan päässä Pattayalta. Monet koulukavereistani asuivat Pattayalla. Viikonloppuisin vietin aikaa ystävieni kanssa rannalla, suurissa ostoskeskuksissa tai tanssimme mahtavissa klubeissa. "Paikallisina" oli helppo erottua turisteista. Ja meillä oli ihan omat menot ja puuhat.

Kansainvälisenkoulun mukana tulee suuret urheilutapahtumat ja matkustelu. Luokkaretket tehdään toiseen maahan ja urheiluturnaukset käydään muiden kansainvälisten koulujen kesken.
Meidän luokka matkusti kolmena vuotena Pohjois-Thaimaaseen joka oli joka vuosi yksi lempi retkistäni. Matkustimme junalla yön yli pohjoiseen ja yövyimme viidakon keskellä bungalowissa. Näihin matkoihin kuului myös pitkät vaellysretket viidakoissa ja patikoiminen vesiputousten luo.

Näihin Aasian vuosiin kuului kyllä myös monia eksoottisia hetkiä.
Pienenä minulla oli tapana raahata katukoirien pentuja meille kotiin siinä toivossa, että saisin pitää kaikki nämä suloiset karvapallot. Pettymyksiähän siinä tuli kun äiti käski minun palauttaa pennut. Yhden pennun saimme pitää.
Kohtasimme myös käärmeitä lähes viikoittain. Kerran kobra yritti luikerrella terassin ovesta sisään kun päästin Tipsun ulos. Tipsu ei huomannut käärmettä vaan reippaasti loikkasi sen yli pihalle. Paniikissa paiskasimme oven kiinni. Nyt oli pelastettava Tipsu.
Veljeni Aleksi juoksi etuovesta ulos ja minä hyppäsin ikkunan kautta pihalle. Nappasin Tipsun ja heivasin Tipsun veljelleni aidan yli jolloin olin vapaa hätistelemään käärmeen pois. Jos käärmeitä löytyi piha-alueelta usein kutsuimme vartijat viemään ne pois. Koskaan ei vahinkoja sattunut ja aika tyynesti näihinkin tilanteisiin osasimme jo suhtautua.
Bangkokissa asuessamme(keskellä kaupunkia)pääsimme todistamaan suurta ihmettä. Naapurin auton alle oli ujuttautunut suuri käärme, Boa. Viereisen talon Burmalaiset työmiehet tulivat auttamaan hädässä ja kiskoivat käärmettä neljän miehen voimin. Koko naapuristo oli kadulla päällistelemässä tätä tapahtumaa. Kun käärme kiskottiin auton alta pois ja rojahti maahan kaikki naiset, lapset syleissään, sinkosivat pakoon huutaen. Burmalaiset nostivat suuren Boan säkkiin ja kantoivat sen pois.
Näitä käärme tarinoita olisi vaikka yllin kyllin, mutta eiköhän nämä kaksi riitä tältä erää.

Eksoottisia tapahtumia tottui näkemään vuosien varrella. Apinat parvekkeella, varaanit tukkimassa kotikatuja ja villisika perheet pihamaalla Malesiassa.

Myös kummalliset ruuat ovat kuuluneet arkeeni. Hyönteiset ovat suurta herkkua: ampiaisentoukat, koppakuoriaiset, toukat ja kaikista eniten heinäsirkat. Näitä nautittiin joko "raakana" tai sitten paahdettuina.

Thaimaa on myös antanut meille kaksi hyvin tärkeää ihmistä. Olen saanut ihanan pikkusiskon Thaimaasta. Kohta 15-vuotias suloinen kaunotar, Matilda liittyi perheeseemme jo ihan pienenä.
Myös kotiapulainen, Puk, oli perheessämme monta vuotta jo Thaimaassa ja myöhemmin matkusti vanhempieni kanssa suomeen. Nyt hän on jo asunut suomessa monta vuotta, löysi mukavan miehen, rakastui ja meni naimisiin.

Muuttaminen maasta toiseen tarkoitti aina, että oli hyvästeltävä ystävät ja nokka kohti uusia seikkailuja. Viimeinen lukiovuoteni oli haikea, sillä tiesimme, että koko ystäväporukka hajoaa ja muutamme kaikki muihin maihin opiskelemaan. Olen vieraillut säännöllisesti Thaimaassa ja tavannut monia ystäviäni siellä. Osa heistä on jäänyt sinne asumaan ja opiskelemaan ja toiset kuten minä, palasivat omaan kotimaahan. 

Kaikesta huolimatta elin,(elimme)ihan normaalia arkea päivittäin. Tottakai se oli hienoa, että elämäni kokemukset tapahtuivat ulkomailla, ja se, että matkustaminen ja kansainvälisyys olivat suuri osa minua, mutta se oli meidän arkea. Myös arki "paratiisissa" oli välillä yhtä takkuista kuin täällä suomessakin.
Olen kiitollinen, että osa elämääni tapahtui siellä. Ja varmasti se on ollut suuri tekijä siinä minkälainen olen tänään.
En kovin usein hehkuta tätä osaa elämästäni. Ja ehkä suurin syy siihen on se, että toisinaan ikävöin sitä. A piece of my heart will always be in Thailand.

Toivottavasti jaksoitte lukea näitä höpinöitäni. Jatko-osia expat-elämästi on tiedossa jossakin välissä.  

Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa sunnuntai-päivää. ♡