maanantai 23. tammikuuta 2017

Meidän pieni tupsupää


Heissan! Viime viikolla olimme Edvinin kanssa espoossa äitini luona kolme päivää. Ajattelimme vähän vaihtaa maisemaa kotinurkilta ja lähteä mummilaan. Oli ihanaa viettää aikaa äidin kanssa, mutta totesin, että matkustaminen yksin tämän pienen kanssa on vähän liian rankkaa. Mukaan täytyy pakata monta kassia, sitteri, vaippoja, vaunut, matkasänky, ruuat, vaatteet kaikenmaailman rättit sekä lelut. Huomasin, että itseltäni puuttui puolet tavaroista. Matka meiltä espooseen on onneksi melko vaivaton, moottoritietä pitkin ja perillä ollaan alle kahdessa tunnissa.

Meillä on muutenkin ollut rankkaa viimeiset pari viikkoa sillä Edvin on nukkunut hyvin huonosti. Hampaiden tulo valvottaa pienokaista ja jopa lämpöä on ollut. Itkuinen ja kuumeinen pieni on saanut minut huolestumaan ja yöt olen hyssytellyt ja syleillyt häntä.

Onneksi nämä ovat vain vaiheita. Ja niitä tulee ja menee. Kyllä sitä ehtii nukkua myöhemminkin :)

Ja vaikka kuinka välillä kiristäisi hermoja tai väsyttäisi niin joka aamu kun Edvin herää hymyillen kaikki se väsymys unohtuu. 

Espoossa kuvattiin vähän tätä meidän pientä tupsupäätä. Ja tässä teille muutamat kuvat pienestä.

Oikein mukavaa uutta viikkoa teille!!









tiistai 17. tammikuuta 2017

Kuin sadusta...


Hei vaan! Nopeasti on tämä tammikuu tässä edennyt. Kun kovat pakkaset alkoivat niin meillä pysyttiin visusti sisällä. Äitini kävi kyläilemässä siskoni kanssa meillä ja Hallantien maaginen ilmiö sai meidät houkuteltua ulos. Halusin ehdottomasti kuvata tämän omituisen, mutta niin kauniin maiseman.

Pakkasta oli -21 astetta, taivas oli kuin hattaraa ja mereltä vyöryi usvaa.
Tiesin, että tämä kestää vain hetken joten nappasin kameran, paketoin itseni lämpimästi ja hyppäsin ulos autosta kuvaamaan. Tuuli oli niin kylmä, että kasvojani poltti. Sormiani pisteli hanskojenkin sisällä. Huusin kun reiteni olivat kuin halvaantuneet. Se siitä talvikuvaamisesta.

Ja tämä kaikki kesti vain kymmenisen minuuttia. Mutta kyllä oli kylmä. Ja kyllä oli kaunista.

Olen silti iloinen, että kauheat pakkaset ovat poissa. Päivät ovat pidempiä ja menemme kovaa vauhtia kohti kevättä.

Mukavaa viikkoa!!




tiistai 3. tammikuuta 2017

2016, mitä tuli tehtyä?


Vuosi vaihtui niin nopeasti, että perässä ei meinannut pysyä. 2016 oli meidän perheelle erityisen onnellinen ja hyvinkin erilainen. Katsotaan mitä kaikkea tuli tehtyä.

Vuosi alkoi hyvin kylmänä ja muistan sen siksi, että ensimmäinen talvi tässä uudessa talossa vaati ahkeraa lämmittämistä. Tammikuussa saimme myös tietää että kauan odoitettu uusi perheen jäsen saapuisi syksyllä. Alkuvuosi oli jännittävä.

Odotimme kevättä innolla ja sitä, että pääsemme laittamaan omaa pihaa. Pihassa oli paljon laittamista. Koko kevään istutimme, kaivoimme, myllersimme ja rakensimme kasvimaan. Saimme pihasta kauniin ja viihtyisän.

Koko kesäkuun vietimme taas Thaimaan lämmössä. Thaimaa on minulle aina ollut kuin toinen koti, sillä olen viettänyt siellä suurimman osan lapsuudestani/nuoruudestani. Tällä kertaa matkamme oli vähän erilainen jo melko ison mahan kanssa, mutta nautimme lomasta vielä suuremmin. Ja seuraava loma on pienokaisen kanssa.

Loppukesän nautimme kodista, pihasta ja kesästä. Sekä valmistauduimme myös pienen miehen tuloon.

Poikamme syntyi 8.9. Ja lokakuussa hän sai nimen Edvin Toivo.

Loppu vuoden olemme eläneet Edvinin ehdoilla. Hänellä on ylpeä isosisko, Ella joka hoivaa ja ihailee pikkuveljeä yli kaiken. Mukana menoissa on myös karvainen veli Hugo, joka myös rakastaa pientä Edviniä.

Arki sujuu jo mutkattomasti ja joka päivä jaksamme ihmetellä tuota pientä ihmistä. Edvin on oppinut niin paljon neljässä kuukaudessa ja vauhdikasta kehitystä on mahtava seurata.
Edvin on tuonnut meille niin paljon lisää naurua, iloa ja rakkautta.

Vuosi 2016 on ollut täynnä jännitystä, odotusta, intoa ja iloa. Olemme saaneet nauttia perheestä ja ystävistä. Upea vuosi.

Oikein ihanaa uutta vuotta myös teille kaikille lukijoille. 
Iloa ja aurinkoa vuodelle 2017!!