Äitini mun

 

Hei vaan. Tämä päivityksen idea syntyi kommentista jonka äitini jätti toivepostauksena. Toivepostaus oikeasti oli se, että esittelisin ideani jossa lähden lentokentälle ja matkaan Varsovaan.
No matkasuunnitelmia on kyllä pyöritelty ja siitä haaveiltu, mutta mitään ei olla vielä buukattu.

Äitini kommentti sai minut taas nauramaan. Ja nauraessa mietin, sitä kuinka usein me äidin kanssa nauramme.

Olen monin tavoin samanlainen kuin äitini. Meillä on samanlaisia eleitä, samanlainen nauru ja ihan yhtä hullut jutut.
Yksi ongelma meillä on ja se on välimatka. Olemme jo monia vuosia asuneet eri maissa tai kaupungeissa. Yhteyttä pidämme kuitenkin säännöllisesti puhelimitse tai vietämme tuntikauseja skypessä. Aika mahtavaa, että nykyaika mahdollistaa senkin, ettei tarvitse maksaa tuhansien eurojen puhelinlaskuja kun voimme keskustella tietokoneen kautta ja jopa kamerayhteydellä.

Kovasti odotan sitä, että äitini muuttaa suomeen ja voimme taas tavata säännöllisesti. Sillä tämä kahdesti vuodessa tapaaminen alkaa nimittäin pikkuhiljaa jo pänniä! :)
Aika loppuu aina kesken, mutta niinhän se on myös ystävien kanssa.

Hullutelua ja huumoria meillä riittää. Osaamme käyttää tunteja esimerkiksi putoushahmojen imitoimiseen, tai roikumme kattokruunuissa(no ei nyt sentään, hypimme vain sohvilla).
Keskustelemme kaikesta: maailmasta, sisustuksesta, ruuasta ja elämän unelmista.

Äitini on yksi parhaimmista ystävistäni ja osaan arvostaa tätä asiaa enemmän kuin koskaan osasinkaan kuvitella.


Ihanaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!! ♡