Kirjoitettu, 6.9.2018 klo 09:27 

Arjen sankaruudesta muistutus. ❤

Heissan! Aamulla Edvin herätti minut pienellä vikinällä ja vähän potki kylkeen. Edvin heräsi yöllä ja lohduttaminen ei auttanut, mutta kun nostin pienen meidän sänkyyn, hän nukahti taas pian.

Aamukahvit on juotu ja sain tiskattua eilisen päivän tiskit. 

Nyt istun koneella, laskut on maksettu ja taustalla pyörii piirretyt. Minulla on vapaapäivä. 

Facebook muistutti minua päivityksellä jonka olen kirjoittanut vuosi sitten. Teksti kertoo arjen sankaruudesta, eli meistä vanhemmista. Vaikka nyt meidän arkeen on tullut suuri muutos minun aloitettua työt, on siinä sivussa moni asia myös helpottunutkin.
Muista aina, että sinäkin olet arjen sankari! 
Ole ylpeä vanhemmuudestasi ja siitä, että voit huokaista joka ilta tyytyväisenä ja todeta "Huh! Minä selvisin ja että otetaanko huomenna uusiksi!"

Käy lukemassa teksti täältä. ❤

Nämä kuvat ovat meidän tutulta lenkkipolulta, täältä Tiutisesta. Edvin jaksaa reippaasti kävellä jo pidemmänkin lenkin ja taluttaa koiraa. Ihana pieni kipittää lähes koko reitin verran ja aina välillä pysähtyy ihmettelemään ympäristöä.

Veneet ovat Edvinin lempi kohta lenkistä ja niitä pysähdytään aina ihmettelemään.

Olisi ihanaa lenkkeillä vaikka joka ilta. Maisemat täällä ovat ihan mahtavat ja pieni kävely aina virkistää. Mutta. Tähän ei valitettavasti aina ole aikaa, sillä meidän päivät venyvät niin pitkiksi. Vaikka joskus pääsen töistä jo vähän aikaisemminkin, kotiin pääseminen kestää aina pienen hetken. Pitkän päivän jälkeen voimat eivät enää valitettavasti riitä myös siihen ulkoiluunkin.

Positiivisena ajattelijana totean tähän kuitenkin, että ovatpahan ne lenkkeilyt vain tuon verran spessumpia kun niistä saa(lue: joutuu)nauttia harvemmin! :D 

Nyt suljen koneen, sillä lähdemme Edvinin kanssa kaupungille kahvittelemaan. Äitini on juurikin nyt matkalla espoosta tänne ja tapaamme torilla. Käymme tietysti syömässä possot.

Ihanaa torstaita!!