Isäntäperheenä vaihto-oppilaalle ❤

Hei vaan. Meiltä on kyselty paljon tästä aiheesta ja se on herättänyt paljon mielenkiintoa sekä kysymyksiä. Joten ajattelin jakaa kanssanne tarinamme siitä, kuinka meistä tuli isäntäperhe vaihto-oppilaalle, miten meillä on mennyt ja miksi ryhdyimme tähän.
Perheessäni on minä, mieheni Anssi, kohta 14-vuotias tyttömme Ella, 2-vuotias Edvin sekä kaksi koiraa ja tietysti meidän 17-vuotias vaihto-oppilaamme, Opal.

Kuuluumme Anssin kanssa yhteen Thaimaa-ryhmään Facebookissa ja siellä näkyi aina silloin tällöin ilmoituksia nuorista oppilaista jotka haluaisivat tulla Suomeen vaihto-oppilaiksi.
Viime kesänä olimme taas lähdössä perinteiselle Thaimaa lomallemme ja Anssi kysyi minulta olinko nähnyt uuden ilmoituksen.
Olimme muutamia kertoja puhuneet asiasta ja miettineet, että olisiko hienoa antaa nuorelle se mahdollisuus, että pääsisi tänne Suomeen opiskelemaan ja tajusimme, että mehän voimme toteuttaa sen mahdollisuuden, ryhtymällä isäntäperheeksi.

Päätimme ottaa yhteyttä, Exploriukseen ja kysyä lisää aiheesta. 

No siinä kävi sitten niin, että hakemuksia oli laitettava eteenpäin pikaisesti jos haluisimme toteuttaa tämän kaiken, sillä parin viikon päästä olimme lähdössä jo lomalle. 

Ajatus muuttui nopeasti toiminnaksi ja lähdimme mukaan avoimella mielellä ja niin sanotusti oman sydämen kutsumuksella. 

Meidän piti tilata rikosrekisteriotteet, laittaa hakemukset, antaa parin tuttavan suositukset sekä suorittaa kotikäynti. No näin teimme. Reippaalla vauhdilla laitoimme prosessin käyntiin.

Yhteyshenkilömme täältä Kymenlaakson alueelta asuikin ihan lähellä, joten kotikäynti suoritettiin helposti. Hän tuli meille käymään, juttelimme, kyselimme ja hän suoritti niin kutsutun "tupatarkastuksen".

Jo hakemuksessa saimme tutustua 16-vuotiaaseen tyttöön nimeltään Opal. Opal oli tulossa meille elokuussa ja asuisi meillä seuraavan vuoden kesäkuuhun,  koko koulu lukuvuoden verran.

Valitsimme toimia isäntäperheenä koko kouluvuoden ajan. Vaihto-oppilaan vuosi on mahdollista jakaa toisen isäntäperheen kanssa, mikä tarkoittaa, että oppilas muuttaisi toiseen perheeseen joulun jälkeen. Tämä on suositeltavaa vain silloin jos perheet asuvat lähekkäin ja oppilaan ei tarvitse vaihtaa koulua, näin perheen vaihtokin onnistuu vaivatta.

Me taas ajattelimme, että kymmenen kuukautta menee niin nopeasti, että on parempi lähteä mukaan täysiaikaisesti.

Kesäkuussa matkustimme lomalle ja paperit oli laitettu kuntoon. En vielä tiennyt missä vaiheessa proseessi menee, mutta matkallamme sain viestin Opalilta. Hän kiitteli meitä siitä, että saa muuttaa meille ja kertoi kovasti odottavansa tapaamistamme elokuussa. Ja kun meillä oli tämä erikoinen tilanne, että olimme samassa maassa, päätimme, että tapaamme.

Hänen koko perheensa matkusti meidän luo ja vietimme yhdessä yhteisen päivän. Thaimaalaiseen kulttuuriin kuuluu, että koko perhe viettää yhteisiä hetkiä  ja niin teimme mekin. Söimme yhdessä ihanaa ruokaa, jonka Opalin äiti valmisti meille, kävimme yhdessä iltamarkkinoilla ja tutustuimme toisiimme mm. uima-altaanreunalla. Luulen, että myös heidän perheelleen tämä oli erityisen tärkeä tapaaminen ja aika epätavallinen mahdollisuus, näin yleisesti vaihto-oppilaille, mutta olemme onnekkaita kun saimme tavata heidät kaikki.

Ja pian, hän oli täällä Suomessa kanssamme.

Opalin ensimmäisiltä päiviltä ♡

Nyt Opal on ollut meillä jo yli puolet ajastaan. Aika on mennyt niin nopeasti.
Kaikki on sujunut niin hyvin. Hän on todellisesti osa perhettämme ja hänen lähtönsä tulee olemaan vaikeata.
Emme oikein osanneet odottaa näin syvästi syntyvää sidettä. Varsinkin meidän Edvin on erityisesti kiintynyt häneen. Mutta olemme jo tähän mennessä saaneet kokea paljon kaikkea kivaa.

Parin viikon päästä lähdemme koko perhe Tallinnaan kylpylälomalle. Ihanaa päästä välillä karkuun tätä normaalia arkeakin.
Opal odottaa matkaamme kovasti, sillä hänelle se on ensimmäinen laivamatka sekä ensimmäinen kylpyläkokemus.

Ensilumet sekä paloauton kyydissä.

Opal on kokenut niin paljon kaikkea uutta. Hän tulee kaukaa ja meidän arki täällä Suomessa on jo itsestään suuri kokemus. Luonto on erilainen ja ihmiset ovat erilaisia.
Hän on kokenut monia ensimmäisiä hetkiä kuten, juonut hanasta vettä, nähnyt lunta, käynyt saunassa, oppinut uuden kielen, syönyt suomalaisia ruokia, tehnyt ensimmäisen lumiukon ja laskenut pulkalla. Hän on palelluttanut itsensä ihan jäädyksiin, kun ei uskonut, että ulkona on niin kylmä.
Hän on matkustanut bussilla kouluun joka päivä, ja uskokaa kun sanon, se bussilla matkustaminen täällä Suomessa on jo niin erilaista. Thaimaassa busseissa ei välttämättä ole edes istumapaikkaa, ikkunoissa ei ole laseja ja matkustajia on ainakin 35 ihmistä liikaa. Kokemus sekin, vaikka täällä se bussilla matkustaminen onkin suorastaan luksusta.

Ensimmäisellä sieniretkellä metsässä. Hirvikärpäset olivat myös aikamoinen kokemus. Vuorasimme itsemme huiveilla, että pystyimme nauttimaan metsästä.
alavasen: Opal putsaa kanttarelleja, saimme ison saaliin.

Näitä ensimmäisiä hetkiä on ollut niin paljon. Syksyllä kävimme sienestämässä. Suomen metsät ja luonto tekivät nuoreen ihmiseen suuren vaikutuksen. Se rauha ja raikas ilma on maagista.

Sienestämisestä hän tykkäsi kovasti ja olen onnellinen, että saimme opettaa hänelle jotakin meille tärkeetä, luonnon varojen merkityksestä.
Lokakuussa vietimme hänen 17-vuotis syntymäpäivää ja joulukuussa juhlimme itsenäisyyspäivää.

Joulu oli myös erityistä aikaa ja hänelle täysin uusi kokemus. Meillä oli aito joulukuusi ja lapset koristelivat sen yhdessä. Joulua vietimme Espoossa perheeni luona sekä täällä kotona.
Jouluruuat olivat täysin uusi kokemus ja erityisesti hän nautti lanttulaatikosta, kinkusta, graavilohesta sekä mädistä.

Opal on ollut helppo, sillä hän on kaikkiruokainen ja on ollut ihanaa jakaa hänen kanssaan hyviä makuelämyksiä, sillä hän on valmis maistamaan kaikkea. Ja uskokaa tai älkää, hän myös pitää kaikesta.
Syömme kuitenkin paljon thaimaalaista ruokaa myös, sillä se on meidän perheen suurinta herkkua.
Ja minä olen(saanen sanoa)aika hyvä kokki. Opal on myös sitä kautta saanut pitää omat juurensa lähellä, myös ruoan suhteen. Mutta olemme myös syöneet paljon perinteisiä suomalaisia ruokia ja olemme valmistaneet niitä yhdessä.
Opal on hyvin avulias keittiössä ja hänen kulttuuriinsa kuuluukin se, että kotona autetaan ruoan valmistuksessa sekä siivouksissa. Alkuun teinkin hyvin selväksi hänelle, että en vaadi apuja keittiössä, muuta kuin silloin tällöin kattauksessa niinkuin meidän Ellaltakin, mutta jos hän haluaa oppia ruoanlaittoa niin se on erittäin tervetullutta. En ikinä kiellä lapsilta sitä, jos he haluavat osallistua.


Tärkeintä alussa oli se, että hän tutustuu meihin ja kotiinsa. Suomenkielen tunnit aloitettiin lähes heti, sillä koulunkäynti on suomeksi. Kotona on hyvä harjoitella suomea niin paljon kuin mahdollista. Meitä on auttanut se, että toistamme paljon sanoja. Kirjoitamme lappuja yhdessä ja pelaamme sanaleikkejä. Paras opettaja on varmaan kuitenkin ollut tuo meidän kaksivuotias, hän toistaa kaiken. Monesti!
"Opal tule istumaan."
"Istumaan."
"Istumaan."
"Tule."
"Tule." Jne.

Nyt Opal harrastaa myös tanssia. Tanssin hän aloitti nyt, sillä koin, että harrastus olisi liikaa ensimmäisen puoliskon aikana. En halunnut kuormittaa häntä liiallisuuksilla.

Kuten sanoin, tämä aika on mennyt niin nopeasti. Ja kaikin puolin hänkin on tavallinen nuori naisen alku. Samanlaisia teinejä ne ovat kaikki, tulivat he mistä tahansa. Välillä viikonloppuisin lojutaan sängyssä niin pitkään, että on pakko mennä tarkistamaan elävätkö he vielä.
Joskus huoneet ovat niin sotkuisia, että meinaan pyörtyä. Rintaliivejä roikkuu siellä sun täällä, pikkareita verhotangoissakin! Limupulloilla vuorattuja koulupöytiä jne.
Joskus täytyy toistaa asioita monesti, molemmille teineille, asioita unohdetaan ja toisinaan kun tulen töistä kotiin lauantai-iltana on pakko pakottaa pikku laiskiaiset ulos tuulettumaan kun molemmat lojuvat huoneissaan kylpytakit päällään.

Opalin kanssa on ollut kuitenkin loppujen lopuksi helppoa kun olemme tehneet asiat selväksi jo ihan alusta. Kerroimme kodin säännöistä ja tavoista ja kun niiden mukaisesti eletään on yhteiselo mukavaa.

Jos sinulla on kysyttävää aiheesta, vastaan mielelläni niihin ja kerron lisää kokemuksistamme.

Voitte myös olla yhteyksissä Exploriukseen tai Kymenlaakson alueen yhteyshenkilöön,
Jaana Harjuun. Puh. 0442712909. jaanakatharju@gmail.com

Tämä on meidän kokemus ja rehellinen tarinamme asiasta ja voin hyvin aidosti ja lämpimästi suositella isäntäperheeksi ryhtymistä, sillä tämä on kaiken kaikkiaan mahtava kokemus myös sinulle ja koko perheellesi.
Hyviä puolia löytyy niin paljon ja voitte vaikka vahingossa oppia paljon uutta myös itsestänne.
Sinä voit opettaa nuorelle suomalaista elämäntapaa ja myös sinäkin saat mahdollisuuden oppia asioita hänen kulttuuristaan. Rikastuttava kokemus.

Lisäsin loppuun vielä usein kysyttyjä kysymyksiä ja ajatuksia joita meiltä on kysytty.

Usein kysyttyä:

Minkälainen koti täytyy olla?
Ihan tavallinen koti. Meillä Opal on saanut oman huoneen yläkerrasta. Siellä ne teinit asustelevat omassa valtakunnassaan.
Vaihto-oppilaita tulee ympäri maailmaa ja he tulevat kaikkialle suomeen, sinne mistä löytyy isäntäperheitä.

Onko vaikeaa antaa tuntemattoman muuttaa teille?
Kuten sanoin, tähän kokemukseen on lähdettävä avoin mielin. Kaikki epävarmuudet hälvenevät pian. Otat nuoren kotiin ja perheeseen ihan kuin omanasi. Se on kaikista tärkein ajatus, että hän on osa perhettänne, näin se arki nopeasti muuttuu helpoksi.

Kuinka alku sujui? Muutto teille ja koulun aloittaminen?
Meillä oli helppoa. Tietysti se, että tapasimme jo kerran varmastikin helpotti asiaa, mutta kun lähdimme tähän suurella innolla, niin jännitys väistyi aika nopeasti. Suosittelen, että tutustutte nuoreenne jo ennen hänen saapumistaan, viestittelyllä, puheluilla sekä videopuheluilla. Lähetin paljon kuvia meidän kodista ja kaupungista.
Ensimmäiset viikot kannattaa ottaa rennosti, sillä nuorella on niin paljon uutta, että väistämättäkin hän väsyy helposti.
Aluksi on paljon organisoitavaa tietysti, kuten koulun aloittaminen, kotiin tutustuminen, kirjojen hankinta, kirjastokortit, bussikortit, liikkuminen jne. Meillä meni noin kuukauden päivät, kunnes Opal oli oppinut liikkumaan bussilla, tutustunut oman kodin- ja koulun lähialueeseen. Huomasimme, että koulupäivät erityisesti väsyttivät nuorta ja otimme viikonloput rennosti. Uuden kielen oppiminen on tärkeää, eli suomenkieli. Suomenkielen tunnit kannattaa aloittaa heti., sillä koulunkäynti on suomeksi.

Pitääkö teidän matkustaa ja tehdä kokoajan jotain?
Ei missään nimessä. Vaihto-oppilas, varsinkin sellainen joka tulee esimerkiksi kaukaa aasiasta kokee jo niin paljon uutta ihan normaalin suomalaisen arjen keskellä. Lähes kaikki on uutta. Tietysti oman kaupungin nähtävyydet kannattaa kiertää ja hyödyntää, sillä ei niissä itsekkään varmastikaan tule käytyä liian usein.
Hyvä on muistaa, että lähes kaikki kokemukset ovat uusia tai jotenkin erilaisia. Ensimmäinen olikin se, että meillä täällä Suomessa juodaan kraanavettä.

Olisiko perheelläni tarpeeksi tarjottavaa vaihto-oppilaalle?
Varmasti on. Tarjoat hänelle jo uuden kokemuksen siinä kun hän muuttaa luoksenne toisesta maasta.
Opal on tullut thaimaasta asti ja hänelle mellkein kaikki on uutta.

Etsittekö/valitsetteko oppilaalle koulun?
Explorius hoitaa kaiken tämän.

Paljon teillä kuluu rahaa vaihto-oppilaaseen?
Vaihto-oppilaalla on oma budjetti joka kuukaudelle. Me maksamme majoituksen(sähköt, vedet, ym kustannukset), sekä ruokakustannukset. Oppilas maksaa itse omat koulutarvikkeet, vaatteet sekä harrastukset. Kyllä lisäkustannuksia on tullut, sillä onhan meillä yksi lapsi lisää, mutta ei mitenkään holtittomasti. Meillä Opal sai oman huoneen ja sinne oli tietysti hankittava muutamia huonekaluja, mutta näitäkin löytyy hyvin kierrättämällä.
Matkustamiset ovat myös ns. lisäkustannuksia, mutta voitte sopia vaihto-oppilaanne perheen kanssa niistä ja kysyä saako nuori matkustaa sekä mikä olisi hänen budejettinsa.

Mitä vaihto-oppilas tekee teillä kotona?
Hän on osa perhettä. Hän opiskelee päivisin ja illat vietämme perheen kesken. Meidän Opal harrastaa tanssia sekä käy suomenkielen tunneilla. Hän osallistuu kaikkiin perheen yhteisiin hetkiin. Vietämme aika paljon rentoja hetkiä vapaapäivinä ja arkena elämme ihan tavallista arkea.

Osallistuuko hän kotiaskareisiin?
Kyllä. Samalla tavalla vaadimme häneltä oman osuutensa, niinkuin meidän omalta teiniltäkin. Omat huoneet siivotaan ja omat pyykit pestään ja laitetaan kaappeihin. Meillä on kaksi koiraa ja tyttöjen täytyy molempien ulkoiluttaa koirat kerran päivässä. Yhdessä he ovat sopineet kumpi vie koirat koulun jälkeen ja kumpi iltaisin. Tytöt ovat molemmat myös sen ikäisiä, että osaavat tarvittaessa auttaa pikkuveljen hoidossa kun minä esimerkiksi laitan ruokaa tai siivoan. Molemmat osallistuvat tavalliseen kanssakäymiseen pikkuveljen kanssa ja leikittävät häntä mielellään.

Onko teillä ollut ongelmia?
Ei minkäälaisia. Opal on sopinut meidän perheeseen niin hyvin, että ei olisi voinut paremmin käydä. Tuntuu siltä kuin hän olisi ollut meillä aina. Kodin säännöt ja vaatimukset on hyvä esittää heti alkuun, niin välttyy väärinkäsityksiltä. Meillä esimerkiksi kerrottiin heti, että vettä ja sähköä ei saa kuluttaa yli tarpeiden.
Yhteyshenkilömme on aina tarvittaessa auttamassa ja välillä suorittaa ns. pakollisia raportointi asioita, puhelimitse. Ja tapaamisiakin järjestetään. Me olemme hieman luistaneet näistä "avuista" ja ihan vain siksi, että kaikki on sujunut niin hyvin, ettemme ole tarvinneet erityisempiä neuvoja. Kaikki on mennyt niin luonnostaan. Mutta apua ja tukea on tarjolla aina tarvittaessa ja se on tärkeää muistaa.



Tämä tässä on meidän tarinamme. Ja se jatkuu vielä nelisen kuukautta. Nyt valmistaudumme täällä tämän viikon wanhojen tansseihin. Opal tanssii perjantaina ja minä olen yleisössä ylpeänä ja veikkaan, että kyynel silmässä.

Mukavaa viikonloppua!!